Tällä kertaa ihan vaan tekstinä, koska kone on ollu rikki eikä kamerasta saa videoita nyt koneelle..... -.-
Suomen ja Espanjan kulttuurit on kyllä tosi erilaisia. Jännää, että 3000km etelämpänä voi olla niin erilaiset ajattelutavat verrattuna meidän pohjoseen kansaan. Esim. yks psykologi Geert Hofstede tutki 1960- ja 1970-luvuilla, miten kansalliset kulttuurit vaikuttaa ihmisten ajatteluun, tuntemiseen, käyttäytymiseen ja työpaikan arvoihin eri maissa. Hän teki IBM:llä töissä ollessaan sen työntekijöille työhön ja ihmissuhteisiin liittyvän laajan kansainvälisen kyselyn, jonka aineiston perusteella Hofstede laati 40 valtiota sisältävän vertailun, joka julkaistiin vuonna 1981. Sen ensimmäisessä mallissa oli neljä pääulottuvuutta, joiden perusteella kulttuurieroja käsiteltiin:
-Individualismi (vs. kollektivismi) (perheissä, työpaikoilla, yhteiskunnassa ilmenevä itsenäisyys tai yhteisöllisyys, ajattelutapana minä vai me)
-Valtaetäisyys (power distance) (suhtautuminen ihmisten eriarvoisuuteen vs. samanarvoisuuteen, hierarkia vs. tasa-arvo)
-Epävarmuuden välttäminen (uncertainty avoidance) (vs. epävarmuuden hyväksyminen)
-Maskuliinisuus (vs. feminiinisyys) viittaa ”koviin” tai ”pehmeisiin” emotionaalisiin rooleihin
Jos näistä nyt vertailee Espanjaa ja Suomea, ni suomalaiset on kyllä todella individualistista kansaa, kun taas espanjalaiset haluaa tehdä kaikki yhdessä. Esimerkiks sairaalassa potilailla oli aina puol sukua mukana, ku taas suomalaiset on yksin eikä halua usein perheen edes tietävän kaikesta! Muutenki ihmiset Espanjassa on paljon enemmän porukassa ku Suomessa.
Valtaetäisyys on Espanjassa voimakkaampaa sit taas verrattuna Suomeen. Siellä esim. työpaikoilla pomot todella oli pomoja, lääkärit sairaalassa korkeempia herroja ku sairaanhoitajat ja yleisesti rikkaat köyhiä parempia. Eriarvosuus oli jotenki selkeemmin nähtävissä eikä meistä ulkomaalasista oltu kovin kiinnostuneita/innoissaan. Erikoista kyllä, mut Suomessa on paljon tasa-arvosempaa ku Espanjassa. Suomessa muutenki toimitaan paljon hillitymmin ja suhtaudutaan asioihin vähemmän tunteellisesti eri tilanteissa verrattuna Espanjaan!
Suomessa epävarmuutta vältellään ihan viimiseen asti, Espanjassa se taas myönnetään hyvin herkästi. Sen huomas esim. siitä, että joutu jotain asiaa selvittämään miljoonalta eri ihmiseltä, ennen ku se selvis. Ihmiset vaan myönsi heti, etteivät tietäneet, eivätkä olleet yleensä kiinnostuneita edes selvittää asiaa, vaan ohjasvat suoraan kysymään joltain toiselta. Myös Espanjassa lause "en tiedä" on paljon yleisemmässä käytössä, ku Suomessa.
Espanjassa sukupuolien asema on muuttunu paljon entisestä, jolloin mies oli aina se ketä päätti ja ketä kuunneltii.Veikkaisin, että Suomessa on oltu aina askeleen edellä. Toisaalta nyt taas jos miettii sairaalassa työskentelyä, ni paljon avoimempia he on, mieshoitajat hoitaa naispotilaita ja toisin päin ja se on kaikille ihan ok. Toisaalta jos ajattelee ns pehmeitä ja kovia arvoja yhteiskunnassa, ni on ehkä aika vaikeeta sanoa, kummassa maassa ois toista enemmän. Molemmissa riippuu kovasti tilanteista. Pääsääntösesti ne on kyllä toistensa vastakohtia, mut jotain samanlaistaki aina löytyy :)
